Puulla menee lujaa, myös arkkitehtuurin saralla. Puu on materiaalina kaunis, puu on elävä, puu luo mielikuvia ihmisläheisen mittakaavan rakentamiseen. Puurakentamisella on Suomessa pitkät, satojen vuosia pitkät perinteet. Meillä on Vanhan Porvoon ja Vanhan Rauman kaltaisia yhtenäisiä puukaupunkikokonaisuuksia.
Puhuttaessa onnistuneesta puurakentamisesta esiin nousevat usein myös puun ekologiset tekijät. Yksi kuutiometri puuta sitoo noin 1000 kg hiilidioksidia. Näin ollen esimerkiksi puurakenteinen omakotitalo sitoo rakenteissaan keskimäärin 30 tonnia hiilidioksidia. Tämä puun hiilensidonta-arvo vastaa yhden kuluttajan 10 vuoden hiilidioksidipäästöjä auton ratissa. Puu onkin monella mittarilla kestävämpi vaihtoehto kuin moni muu markkinoilla jo paikkansa vakiinnuttanut rakennusmateriaali. Arkkitehtonisesta laadusta puhuttaessa materiaaleja on kuitenkin mahdotonta asettaa paremmuusjärjestykseen.
Mutta mitä kaikkea puurakentamisesta ajattelevat itse arkkitehdit? Tätä selvittääksemme haastattelin hankkeemme asiantuntijakoulutukseen osallistunutta Ida Väänästä BST-Arkkitehdeiltä.
Onko suhtautumisemme puuhun tarpeeksi kriittistä juuri arkkitehtisuunnittelun näkökulmasta tarkasteltuna?
Näen puusta rakentamisen lähtökohtaisesti mahdollisuutena myös arkkitehtuurin osalta. Hyvän arkkitehtuurin laatukäsitteiden täytyy kuitenkin koskea myös puurakentamista. Puurakentaminen ei siis sinänsä ole arkkitehtuurin kannalta itseisarvo, mutta puu materiaalina voi mahdollistaa hyvän arkkitehtisuunnittelun. Varsinkin tällä hetkellä, puun ollessa edelleen aika pienessä osassa esimerkiksi kerrostalorakentamista, luodaan kriteerejä tulevaisuuden puurakentamiselle. Nyt olisikin tärkeää, että puurakennuksia suunnittelevat arkkitehdit etsisivät yhdessä muun suunnittelutiimin kanssa arkkitehtonisesti laadukkaita, käyttökelpoisia ja kestäviä ratkaisuja. Tulevaisuudessa näkisin mielekkäänä kehittää entistä toimivammaksi erilaisia hybridirakennemalleja, joissa oikeasti valittaisiin oikea rakenne oikeaan paikkaan. Ideaalitilanteessa puurakentamisen ei tarvitsisi asettua vastakkain betoni- tai teräsrakentamisen kanssa tai uudisrakentamisen korjausrakentamisen kanssa, vaan aina pystyttäisiin valitsemaan kuhunkin käyttötarkoitukseen soveltuvin rakenne ja toteutusmalli. Tämä toki vaatii erityistä ja mahdollisimman laaja-alaista osaamista hankkeiden tarveselvitys- ja hankesuunnitteluvaiheisiin.
Lähdetään purkamaan puurakentamiseen liittyvää problematiikkaa arkkitehdin työn kannalta. Hankkeen alussa arkkitehti kartoittaa kohteen lähtötiedot, jotka voidaan jakaa karkeasti kolmeen pääryhmään: arkkitehtoninen tavoite ja rakennuspaikka, kohderyhmä ja tarvittavat toiminnot. Myös tilaohjelma ja viranomaismenettelyyn liittyvät reunaehdot määrittävät suunniteltavan kohteen vaatimukset. Heijastellaanpa näitä asioita esimerkin omaisesti puukerrostalon suunnitteluun.
Näetkö puurakentamisen tulevaisuudessa joitakin erityisiä sudenkuoppia laadukkaan arkkitehtisuunnittelun kannalta tarkasteltuna?
Tällä hetkellä laadukkaan puuarkkitehtuurin kannalta tulevaisuuden sudenkuopiksi voivat muodostua toisaalta asemakaavoituksen sopimattomuus puurakentamiseen ja toisaalta enenemässä määrin kvr-tyyppiseen toteutukseen tähtäävät mallit, joissa tuotantotekniikka alkaa liikaa sanella myös kaupunkikuvaa, arkkitehtuuria ja tilojen käytettävyyttä. Vaarana on, että perinteisten urakkamallien kadotessa sekä tilaaja, loppukäyttäjä että kaupunkiympäristö ovat häviäjiä. Toisaalta mikäli asemakaavavaiheessa ei ymmärretä puurakentamisen erovaisuuksia verrattuna betonirakentamiseen, saatetaan tahtomatta päätyä tilanteeseen, jossa kaavan vaatimusten vuoksi rakentamiskustannukset karkaavat liian suuriksi ja puurakentamisen mahdollisuudet menetetään sitä kautta.
Arkkitehtonista tavoitetta selvitettäessä arkkitehti puntaroi ympäröivään miljööseen liittymistä, tilallisuutta, mittakaavaa, massoitteluvaihtoehtoja, ilmansuuntia, luonnonvalon määrää ja näkymien avautumista. Näihin kaikkiin lähtötietoihin arkkitehti sitten heijastelee puurakentamisen mahdollisuuksia käsillä olevassa kohteessa. Monet näistä asioista ovat kuitenkin arvovalintakysymyksiä. Asia voi vaikuttaa yksinkertaiselta, mutta suunnittelijan näkökulmasta tämä vyyhti on melko monimutkainen palapeli, jossa arvovalinnat ovat merkittävässä roolissa.
Miten arvovalinnat näkyvät omassa työssäsi puurakentamisen parissa? Ovatko arvot omassa työskentelyssäsi muuttuneen vaikkapa viimeisen 10 vuoden aikana?
Arkkitehdin työssä arvot muodostuvat yleensä asiakkaan tarpeiden ja rakennuspaikan kautta. Asiakkaan tavoitteet, tarpeet ja budjetti asettavat omat reunaehtonsa ja toisaalta arkkitehdillä on lakisääteinenkin velvoite huolehtia ympäristön kauneudesta. Tärkeitä arvoja arkkitehdin työssä ovat vastuullisuus ja kestävyys. Nämä eivät ole arkkitehdeille uusia arvoja, mutta ovat nykyään onneksi saaneet aiempaa suuremman painoarvon koko yhteiskunnallisessa keskustelussa ja sen myötä rakentamisessa. Nykyisin onkin vaikea perustella mitään rakentamista tarkastelematta sen ympäristövaikutuksia ja pohtimatta kestävyysteemaa paitsi ekologisuuden, myös sosiaalisen ja kulttuurisen kestävyyden kautta.
Puurakentamisessa onnistuneen lopputuloksen kannalta erityisen merkittävää on, että suunnittelija tuntee puulajit ja niiden ominaisuudet. Materiaalia valittaessa arkkitehdin tulee kuitenkin tutustua myös kaavamääräyksiin, alueen rakennuskantaan, rakennusperinteisiin sekä itse suunniteltavan rakennuksen sijaintiin, korkeuteen, jänneväliin ja lukuisiin muihin tekijöihin. Nämä kaikki vaikuttavat osaltaan rakennusmateriaalin valintaan.
Mitä asioita tulisi ottaa huomioon parhaan lopputuloksen saavuttamiseksi esimerkiksi rakennuksen runkojärjestelmää valittaessa?
Eri runkojärjestelmillä on erilaisia ominaisuuksia. Mikäli tavoitteena ovat mahdollisimman joustavat ja muunneltavat tilat, on järkevää valita esimerkiksi pilari-palkkijärjestelmä. Jos taas tehdään vakiomittaisia pieniä asuntoja opiskelijoille, voi tilaelementtirakentaminen olla hyvä vaihtoehto.
Lopuksi: Mitä terveisiä lähettäisit puurakentamisen parissa työskenteleville toimijoille arkkitehdin näkövinkkelistä? Miten puurakentamisen arkkitehtonisesta laadusta voidaan huolehtia tulevaisuudessa?
Yhteistyö, vastuullisuus, avoimuus ja innovatiivisuus ovat mielestäni avaimia menestyksekkäisiin hankkeisiin. Liiallinen joustamattomuus, tiedon siiloutuminen ja omissa poteroissa pysyminen taas harvoin tuovat lisäarvoa hankkeille. Rakennetun ympäristön laadusta huolehtiminen tulisi olla kaikkien rakennusalalla toimivien prioriteettilistalla korkealla. Nyt rakennettava ympäristö on sitä perintöä, mitä me jätämme tuleville sukupolville. Puurakentamisen osalta meillä on Suomessa upeita historiallisia esimerkkejä hyvin rakennetuista kohteista, jotka ovat kestäneet niin aikaa kuin sääolosuhteitakin vuosikymmeniä ja ovat tilojensa puolesta käyttökelpoisia edelleen. Toivon mukaan nyt rakennettavista puukohteista voidaan todeta samaa 100 vuoden päästä.
Kirjoittajat ovat Tampereen yliopiston Rakennetun ympäristön tiedekunnan ja Arkkitehtuurin opettaja Henri Käpynen sekä arkkitehti Ida Väänänen BST-Arkkitehdeiltä.
Kuva: bst-ark. Toas Kauppi on 8-kerroksinen puukerrostalo, jonka pääsuunnittelijana ja vastaavana rakennussuunnittelijana Ida Väänänen toimi
